Kuormitus ei aina näy - Mitä lapsen käyttäytymisen takana voi olla?

Kun lapsi kuormittuu, pystyy hän harvoin tunnistamaan tai sanoittamaan oloaan – hetkellä kun kuormitus jyllää lapsen kehossa ja mielessä. näkyy ulospäin käyttäytymisen muutoksina.

Vetäytyminen, vastustelu, keskittymisen vaikeudet tai voimakkaat raivonpurkaukset voivat olla merkkejä siitä, että lapsi kaipaa tukea.

Vanhemmat oppivat vähitellen tunnistamaan lapsensa sanattomia viestejä ja sopeuttamaan omaa toimintaansa niiden mukaan.

On tärkeää, että lapsi tulee nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään — ei vain kotona, vaan kaikissa ympäristöissä, joissa hän elää ja kasvaa.

Koko perheen jaksamista edistää, kun jokainen lasta hoitava aikuinen pysähtyy katsomaan pintaa syvemmälle.

Mikä lasta kuormittaa?

Lapsi, jolla on ADHD, tekee arjessaan valtavan paljon työtä – usein huomaamattomasti. 

Hän keskittyy parhaansa mukaan, yrittää seurata ohjeita ja vastata ympäristön odotuksiin. 

Tämä jatkuva ponnistelu kuormittaa lapsen hermostoa ja voi saada käyttäytymisen näyttämään holtittomalta sähelllykseltä, vastustuksena, irtisanoutumisena koko hommasta tai yllättävinä raivareina. 

Mikäli lapsen tilannetta ei ymmärretä oikein, syntyy helposti kielteinen kehä, jossa lapsi kokee entistä enemmän epäonnistumisen tunteita ja aikuinen yrittää yhä ponnekkaammin muuttaa käyttäytymistä vaatimuksillaan.

Kirkas valaistus, ohikulkevat ihmiset, kutittava paidan sauma, runsas ympäristö, ikkunasta käyvä viileä veto, voimakkaat tuoksut, äkilliset äänet tai kellon tasainen tikitys — kaikki nämä voivat saada aistiyliherkän lapsen maailman pursuamaan yli laitojen.

Samalla lapsi voi aistia herkästi myös oman kehonsa ja mielensä viestejä. Pieni näläntunne, heilumaan lähtenyt hammas tai ajatukset, jotka jäävät kiertämään mieltä, voivat viedä huomion olennaiselta.

Kuormittavia voivat olla myös iloiset asiat. Sosiaalinen yhdessäolo, josta lapsi nauttii, voi silti viedä paljon voimia ja alkaa jossakin vaiheessa päivää tuntuakin rasittavalta.

Lapsi tarvitsee runsaasti aikaa rauhoittumiseen, palautumiseen ja omassa maailmassaan olemiseen. 

Välillä tulee vaiheita, jolloin arki täyttyy ohjelmasta, velvoitteista ja aistiärsykkeistä. Ilman riittäviä hengähdyshetkiä, kuormitus alkaa kasvaa. 

Kun lapsi ei saa tarpeeksi aikaa palautumiseen, hänen sietokykynsä tulevissa tilanteissa heikkenee.

Lapsen tunteet voivat nousta pintaan nopeasti ja voimakkaina.

Moni tilanne, joka on aikuisellekin haastava, voi lapselle tuntua ylivoimaiselta. 

Suunnitelmien muutokset, pienetkin pettymykset, epäselvät odotukset, ristiriitaiset viestit tai väärinymmärrykset voivat horjuttaa lapsen kokemaa turvaa ja ylittää hänen sietokykynsä.

Mikäli lapsen saama palaute on jatkuvasti korjaavaa tai negatiivista, lapsen minäkuva voi vähitellen alkaa rakentua epäonnistumisen kokemusten varaan.

Neurokirjon lapsilla tämä riski on erityisen suuri — se voi heikentää itsetuntoa, oppimisen iloa ja motivaatiota.

Lisäksi jälkikäteen annettu negatiivinen palaute jää usein vaille todellista vaikutusta. 

Hetkessä elävälle lapselle on usein mahdotonta siirtää aiemmin saatuja ohjeita tai huomautuksia uusiin tilanteisiin.

Siirtymätilanteet, kuten siirtyminen leikistä ruokapöytään tai koulusta harrastuksiin, voivat vaatia lapselta paljon ponnistelua.

Lapsen on vaikea irrottautua kesken olevasta toiminnasta ja suuntautua uuteen tehtävään, etenkin jos siirtymään liittyy kiirettä, muutoksia, epäselviä ohjeita tai monia yhtäaikaisia ärsykkeitä.

Kun lapsi yrittää samanaikaisesti säädellä useita asioita, kuten liikkumisen tarvetta, tunteiden aaltoilua ja keskittymistä käsillä olevaan asiaan, kuormitus kasvaa nopeasti.

Kun pysähdymme katsomaan lapsen käyttäytymisen taakse, näemme usein herkän ja kuormittuneen mielen, joka tarvitsee ymmärrystä enemmän kuin nopeita ratkaisuja.

Kuormituksen tunnistaminen on tärkeä askel, joka auttaa lasta itseäänkin tulemaan tietoisemmaksi omista tunteistaan ja tarpeistaan.

Seuraavassa postauksessa pureudumme tarkemmin siihen, miten lasta voi lempeästi tukea tulemaan tietoiseksi omasta kuormituksestaan.